Saapa nähdä, tuleeko tästä kilometripostaus, mutta annetaan mennä.
Minun haaveenani tällä hetkellä on omakotitalo, jossa olisi tai johon voisi rakentaa pienen parin hevosen tallin. Koska pyrin olemaan realistinen, en haaveile isosta lukaalista - päinvastoin! Mitä pienempi, sen parempi, mutta säilytystilaa ja tilaa elämiselle täytyy toki olla. Haluan yleisesti ottaen päästä elämässä helpolla, sillä olen mukavuudenhaluinen. En jaksa siivota viikottain kahtasataa neliötä, enkä tarvitse takalle omaa huonetta - kivempihan se on olohuoneessa! Ja siksipä kaksi hevosta on ihan sopiva määrä (toisen ei välttämättä tarvitse olla oma). Yksi yksinäinenhän on eläinrääkkäystä, laumaeläimiä kun ovat.
Voisi olettaa, että mukavuudenhaluinen ja talli omassa pihassa eivät sovi samaan lauseeseen. Eläimet kuitenkin ajavat mukavuudenhaluni ohitse. En ehkä suoranaisesti halua herätä kello 5 kylmänä pakkasaamuna ruokkimaan ja viemään hevosia ulos, mutta siitä huolimatta haluaisin elämääni elää niin. Ihailen suunnattomasti heitä ja heidän elämäänsä, joilla on talli omassa pihassa. Se ei varmasti ole aina herkkua ja asettaa paljon rajoitteita muulle elämälle. Tiedän sen erittäin hyvin, sillä olen elänyt lapsuuteni karjatilalla. Olen myös saanut hyvän työmotivaation ja työteliään mallin elämääni, joten töitä on totuttu paiskimaan. Kerrostaloelämä ei ole sovelias minulle, sillä huomaan laiskistuvani ja jääväni aina vain helpommin sohvanpohjalle, kun mitään järkevää puuhaa ei ole.
Kaipaan pihaa, mitä kuopsuttaa, sitä omaa tallia, jossa lappaa paskaa, tarhoja ja laitumia, joilta lappaa lisää paskaa, märkiä loimia, jotka eivät kuivu ikinä ja mitä ikinä se oma talli ja omat hevoset tuovat tullessaan. Minä en haluakaan elää helposti. Minä haluan paiskia hommia rakastamani asian eteen ja vuoksi.
Olen toki miettinyt, että entä jos olisi hevonen esimerkiksi jollakin vuokratallilla tms, mutta en jotenkin koe sitä ajatusta omakseni. Olen käynyt hoitamassa hevosia tällaisilla talleilla ja D:kin sellaisella itsehoitotallilla asuu, joten sitäkin elämää on nähty. Toki sellainen ratkaisu olisi helpompi. Usein aamutallit tehdään omilla vuoroilla tai sitten asia hoidetaan tallinpitäjän puolesta, eli joka aamu ei tarvitsisi nousta ennen kukonlaulua ja jos sattuu vaikka sairastumaan, voi yleensä joku tallikaveri sen verran siivota karsinaa ja nakata ruokaa eteen, että hevonen hetken aikaa pärjää. Rahallisesti omaa tallia ja vuokrapaikkaa on ehkä turha vertailla, sillä omasta tallista kustannuksia saattaa tulla jopa enemmän, riippuen verrattavasta.
Vuokrapaikkojakin on erilaisia. On itsehoitoa, puolihoitoa, täysihoitoa. Voit joutua hankkimaan ruuat ja kuivikkeet itse tai sitten ne sisältyvät kuukausihintaan ja tulevat tallilta. Kuukausihinnassa on toki huomioitu tallin ylläpidon ja mahdollisen henkilökunnan kustannuksia, mutta omassa tallissa kaiken sähkön ja veden joudut maksamaan itse, samoin kuivikkeet ja ruuat ja lantalan tyhjennyksen jne. Ja ties mitä muita kuluja omasta talosta ja tallista tuleekaan yleisen elämisen lisäksi. Ilman tarkempia speksejä vertailua on tosiaan hankala tehdä. Tässä SD-Teamin postauksessa on hyvä vertailu aiheesta oma talli vaiko täysihoito.
Koska elämä ei todellakaan mene niin kuin elokuvissa, on minullakin muutama rajoittava tekijä, jotka tätä haavetta saattavat hankaloittaa. Nimittäin työni on Helsingissä ja siellä myös varmasti tulee olemaan jatkossakin. En halua, että työmatka olisi 100 kilometriä, johon menisi aikaa 2,5 tuntia liikenneruuhkien vuoksi. Siispä mahdollisuus löytää omakotitalo hevosenpitomahdollisuudella pienenee entisestään. Ja näin ollen kuviin astuu raha. Mitä likempänä Helsinkiä ollaan, sen kalliimpia ja kalliimpaa ovat asunnot ja asuminen. Mikäli haluaa vintata pyörällä töihin, on auttamatta tyydyttävä kalliiseen kerrostaloon ja huiskutettava omalle hevoselle hei hei. Siispä täytyy lähteä vähän kauemmas, mutta vielä tässä omakotitalojen hinnat alkavat ainakin 4:lla ja perässä on viisi numeroa lisää. Kun mennään vielä kauemmas, alkaa työmatka kestää helposti sen tunnin, mutta ehkä saattaa olla mahdollista saada se hevonen ihan omaan pihaan.
Elämä on valintoja ja unelmiensa vuoksi saattaa joutua jostakin tinkimään ja joustamaan. Ja elämässäni on tietysti tuo kaksilahkeinen, jonka haaveet ja mielipiteet täytyy myöskin ottaa huomioon. Yllättävää kyllä, aika samoilla linjoilla olemme olleet tähän mennessä. Katsotaan sitten uudelleen, kun on totuuden hetki. Mutta kerrostaloon me emme jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti