millainen on D:n hoitopäiväni?

Ajattelin kertoilla, mitä normaalisti teen, kun menen hoitamaan D:n ja missä järjestyksessä, eli millaisen rytmin olen itselleni omaksunut.

Minulla on siis normaalisti töitä 8-16, joten olen kotona yleensä 16:30-16:50. Ennen lähtöä syön ja vaihdan vaatteet ja sitten menoksi. Ensimmäisenä kurkistan D:n tarhaan ja yritän muistaa katsoa, paljonko tarhassa on vettä. Lähinnä katson, että D on kunnossa ja onko sillä loimea ja onko se kovin likainen ja tietysti pitää vähän rapsutella ja silitellä, jos D tulee portille norkoilemaan. Tallilla käyn ensin tsekkaamassa valjashuoneessa olevan vihkon, johon tallilaiset jättävät viestejä. Sitten laitan D:n iltamössön turpoamaan.

Seuraavaksi käyn karsinan kimppuun eli siivous. D:n omistajan kanssa on sovittu, että minun ei tarvitse lisätä turvetta. (Eilen poikkeuksellisesti sain komennon laittaa pari paalia karsinaan.) Kun karsina on siivottu, täytän vesiastian ja irrotan heinäverkon. Mikäli heinäpussit on tyhjiä, käyn täyttämässä ne, mutta usein tallissa on vielä yksi pussi jäljellä, josta saa iltaheinät verkkoon. Eli heinäpussien täyttö tässä välissä. Kun heinät on laitettu, lakaisen käytävän siitä osasta tallia, missä D asuu.

Sitten siivotaan tarha. Otan mukaan ison ämpärin/saavin vettä, jonka pusken kottareilla tarhaan ja täytän vesiastian. Tarhan siivouksen jälkeen voikin sitten pyydystää D:n ja lähteä ratsastamaan.

Ratsastuksen jälkeen D pääsee heiniensä ja mössön ääreen ja käyn siivoamassa lannat kentältä, mikäli sinne sellaisia jäi. Siinäpä se aikalailla onkin. Aikaa tässä menee yleensä 2,5 tuntia. 

tallille lähtemisen vaikeudesta

Lumet suli ja taas ollaan pilkkopimeässä. Se hyvä puoli lumessa on, että se vähän tuo valoa pimeyden ja ankeuden keskelle. Hevoshommien ollessa kyseessä pärjäisin vallan mainiosti ilman. Olisipa talvet kuivia ja plussan puolella!

Olen tarkkaillut fiiliksiäni tarkemmin tänä syksynä ja voinkin merkata ensi vuoden kalenteriin viikolle 42, että nyt se väsymys sitten alkaa, odotahan vain. Tänä vuonna juuri tuolla viikolla alkoi se armoton haukottelu ja laiskotus. Ainainen väsymys ja mitään ei viitsi ja jaksa. Töissäkin jo usein miettii, että hitto vie, vielä pitäisi jaksaa mennä tallille! Vaikka niin tästä hommasta tykkääkin.

Mutta kyllä se vain on niin, että kun sitten sinne tallille pääsee, niin väsymys hellittää, kun touhuaa tuolla kylmässä. Kävin eilen tallilla ja olin 99 %:n varma, että en jaksa ratsastaa. Teinkin tallihommat rauhassa ja ajattelin, että ehdin korkeintaan pikkupyrähdykselle. Noh, mehän väännettiin loppujen lopuksi kiva treeni ja koska kenttä oli kivassa kunnossa ja hevonenkin kivalla ja rauhallisella fiiliksellä, päätettiin vähän laukatakin. Pikkupäästelyjen päätteeksi rentoutunut D tarjoilikin sitten superhelposti muotoa ja peräänantoa ja kiva fiilis jäi tästäkin hoitokerrasta.

Lohduttaudun siis vastedes sillä ajatuksella, että kyllä se väsymys ja "ei-jaksa-ei-viitti-onko-pakko" - fiilis katoaa tuolla kauraturpien kanssa. Ja väsymoodi on näköjään myös paras treenimoodi!

tänään talleillaan

Kävin torstaina tekemässä nopsasti D:n hommat, sillä odottelin pakettia, jonka olin epähuomiossa tilannut kotiinkuljetuksella. Siispä halusin olla kotona sitä vastaanottamassa oikeaan aikaan. Eipä pakettia sitten tullutkaan ja harmitti, kun olisin ihan hyvin voinut ratsastaakin. Noh, uusi yritys tänään! Parin tunnin päästä olisi tarkoitus lähteä tallille. Toivon, että kenttä olisi aurattu. Muuten joudutaan pyörimään pellolle.

D sai tarhaan muuripadan vesiastiaksi. Luin itsekin tämän vinkin Facebookin Talliniksit - ryhmästä. Eli pesään laitetaan esim. ulkotuli, joka riittää pitämään veden sulana. Vielä ei ole tulta tarvinnut pitää. Kun vein torstaina isoilla ämpäreillä vettä tarhaan, työnsi D heti päänsä toiseen ja hörppi astian miltei tyhjäksi. Ehkä se vesi on kuitenkin parempaa muoviastiasta? (Kyllä se osaa juoda myös padasta.)

minä ratsastan, hei ratsastan!

Toissapäiväinen ratsastuskerta painui mieleni syövereihin varmasti ikiajoiksi. Minä ihan oikeasti ratsastin. Se oli sitä oikeaa ratsastusta! Minä osasin!

Kävin siis hoitamassa D:n tallihommat ja lopuksi sitten vielä ratsastin. Pyörittiin ja hyörittiin ja yritin vältellä pelkkää kaviouran kiertämistä eli taivutuksia ja ympyröitä ja pohkeenväistöä ja kappas, hevonen oli pian muodossa. Ja siinä se myös pysyi! Tai jos ei pysynyt, niin ihan muutamassa sekunnissa sen sai takaisin. Kun ravailtiin, painuin varmasti johonkin flow-tilaan, sillä ihan kuin allani olisi ollut aiemmista ratsastuskerroista poiketen eri hevonen. Oli niin pehmeät ja venyvät askeleet, että härregyyd! Ja takajalat ja selän pyöreyden oikein tunsi, jopa tällainen harrastelija, joka tietysti tähtää aina vain paremmaksi. Ja heppa toimi niin pienillä ja herkillä avuilla, että itselläkin oli höyhenmäinen olo. En uskaltanut ottaa laukkaa tällä kertaa, sillä pelkäsin, että tämä kaunis asetelma räjähtää palasiksi ja toisekseen, emme olleet ainoat kentällä. D kun niin pitää laukkaamisesta, että olisi voinut toinen ratsukko jäädä pienellä kentällä jalkoihin.

Mietiskelin kyllä, että onkohan D:n omistaja maanantaina käynyt vääntämässä hyvät pohjat alle, mutta D:llä oli maastoiltu, eli oma hyvä pohjatyöni saada heppa muotoon, tuotti tulosta. Olen kyllä vähän ylpeä itsestäni, sillä viime aikoina on tuntunut, ettei ratsastus tahdo sujua. Jotain hyötyä siis oli edellisestä tunnistakin, vaikka se tuntui huonosti menneenkin.

Harmitti kyllä, etten eilen päässyt ratsastamaan, vaikka kävin taas D:n hommat tekemässä. Pukkasi nimittäin talven ja D:llä ei ole vielä hokkejakaan. Rouva luistelikin tarhassa korkokengillä, eli ihan hyvä veto oli jättää ratsastus väliin näissä olosuhteissa. Korvattiin se sitten harjailulla iltaheinien lomassa.

P.S. Ekaa kertaa tälle talvea laitoin tiistaina talvitallikengät jalkaan ja ei hölskyneet jalat jalustimissa! Takareidet teki comebackin?? Mietin jo tässä, että alanko syyttää jalkojen vammailusta Steedsin jodhpureitani ja Eurohunterin saappaanvarsia, joiden päällä kissa varmasti tälläkin hetkellä kotona makaa. Entä jos ne saappaanvarret ovatkin jotenkin epäsopivat minulle ja vaikeuttavat ratsastusta? Ne ovat kyllä aavistuksen pitkät, vaikka pitkäjalkainen muuhun kroppaan nähden olenkin. Mutta ei toki 160 senttisellä voi hirmupitkät sääret olla. Noh, ehkä ensi kesäksi ostan uudet. Saa vinkata, mistä löytää lyhytsäärisempikin sopivat nahkaiset saappaanvarret! (Mieluummin siis saappaanvarret/gaitersit eli jäykemmät, enemmän oikeiden ratsastussaappaiden varsia muistuttavat, kuin chapsit.) 

P.P.S. Kotiutin eilen postista uudet talviratsastushousut, sillä entisissä Eurohunterin fleecevuorisissa housuissa on paikat nyppyyntyneet persuksista niin, ettei pitoakaan juuri ole. On siellä jossain sisäreidessä reikäkin. Ostin ne EH:t aikoinaan käytettynä, mutta ihmeesti kestivät tänne asti. Niissä housuissa ihaninta on oikeasti paksu, punainen fleecevuori. On superlämpimät pöksyt! 

Harmi vain, ei taida juuri näitä housuja enää mistään saada. Kävin Lahden Kärkkäisellä viikonloppuna penkomassa ratsastushousuja, mutta nykyisissä EH:n malleissa on todella ohut fleecevuori ja en nyt ole varma, onko niissä edes erillistä vuorta, vai onko paksu kangas "harjattu" sisäpuolelta, mikä saa pinnan pörheäksi ja fleecemäiseksi. Niin tarkkaan en hypistellyt housuja.

Siispä ostin Equus Caren verkkokaupasta uudet talviratsastushousut merkkiä Catago, mallia Moscow. (Linkistä pääset verkkokauppaan ja suoraan näihin housuihin.) Näissä on ihan erillinen fleecevuori, tosin hieman ohuempi kuin entisissä housuissani. Hiippailin sitten hetken aikaa kotona uudet housut jalassa ja kyllä, jalkoja lämmitti, eivätkä olleet kovin jäykät. Laitoin nämä uudet housut kuitenkin vielä hetkeksi varastoon. Kyllä nuo entiset risatkin vielä muutaman kerran menee, ennen kuin raskin niistä luopua.

Kauppaa voin kyllä kehua. Helppo tilata ja paketin sai hakea muutamassa päivässä, no problem! Suosittelen! (Tämä on vapaaehtoinen mielipiteeni, eikä minua ole pyydetty arvioimaan kauppaa. Olen myös maksanut housuista, en siis ole saanut niitä blogimainostusta vastaan.)