Ainakin netissä. Facebookin ryhmissä ja netin eri foorumeilla vedetään yhtä köyttä eläinrakkauden suhteen, mutta kun jollakulla on jokin probleema eläimensä kanssa, muuttuu ääni kellossa. Lopputulos on aina se, että olet vastuuton eläinrääkkääjä, jonka ei pitäisi nähdä edes unta eläimistä. Ja jokaisen mielipide on aina se oikea, muita ei kuunnella.
Jos otetaan esimerkiksi Oittaan kadonneet hevoset, jotka suureksi järkytykseksi löytyivät kotitallin läheiseen järveen hukkuneina, vaikkakin tästä on jo hetki aikaa. Luin kammottavia keskusteluja ja spekulointeja tapauksesta ihmisiltä, jotka eivät oikeasti tiedä, mitä on tapahtunut ja millainen tilanne on ollut. Heidän olettamuksensa perustuivat uutisointiin ja vilkas mielikuvitushan maustaa soppaa entisestään. Jälleen oltiin siinä pisteessä, että kirjoittelijoiden mielestä ratsastajat olivat vastuuttomia, osaamattomia, typeriä, ja he itse olisivat hallinneet pillastuneet hevoset vain vatsalihaksiaan pinnistellen.
En itse ole koskaan ollut niin pillastuneen hevosen kyydissä, että olisin pelännyt henkeni puolesta tai kokenut, että hevonen ei olisi ollut hallinnassani (luojan kiitos). Toki hevonen on pillastunut ja ottanut kadehdittavan notkeita piruetteja lähteäkseen täyteen laukkaan kohti kotikarsinaa, mutta tilanteen on aina jossain kohti saanut hallintaan. Olen siis erittäin huono sanomaan yhtään mitään siihen, mitä tuollaisessa tilanteessa olisi pitänyt tehdä.
Miettikää, mitä me ulkopuoliset olemme kommentoimaan ja arvostelemaan. Emme tiedä, miten tilanne on edennyt. Eikä sitä ole kukaan ollut katselemassa. Meistä jokainen toimii paniikkitilanteessa eri tavoin ja kukin erilaisia ratkaisuja tehden. Ei siinä tilanteessa ole oikeaa ja väärää. Eikä ole meidän asiamme sanoa yhtään mitään muuta kuin pahoitella ja ottaa osaa suruun. Repostelu, syyttely ja jossittelu on ihan turhaa kaikilta, kun vahinko on käynyt, mikä on todella valitettavaa ja surullista. Ja vahinkoja sattuu meille kaikille. On aina sattunut ja tulee sattumaan. Hannu Hanhi on vain Ankkalinnassa.
Toivoin sydämeni pohjasta, että hevoset olisi löydetty hengissä, mutta päivien kuluessa toivo niiden löytymisestä elossa hiipui. Olin todella järkyttynyt, kun hevoset lopulta löytyivät ja voin vain kuvitella, millainen järkytys tämä oli hevosten omistajille. Toivonkin siis kaikille osapuolille hurjasti voimia käsitellä ja surra tätä tragediaa ja toivon, että tällaiset tapaukset saisivat jäädä rauhaan spekuloijilta, syyttelijöiltä ja niiltä täydellisiltä Hannu Hanhilta, joille ei koskaan tapahdu mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti