miten kävi ratsastuskoulun kanssa?

No hyvähän se oli! Tutustumiskäynti oli loistava ja tallilla oli niin iloinen meininki, ettei siitä voinut olla tykkäämättä. Varasin sitten heti kokeilutuntia ja viime torstaina köröteltiin taas kohti Vihtiä. Pääsin mukaan ihan sopivan tasoiseen ryhmään ja opettaja oli ihan kivan oloinen myös. Osasi vaatia ja kannustaa. Ratsuna minulla oli tallin kiltein ja laiskin ruuna. Ja voi olla, että on muuten korkein hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut! (Melkein huimasi selässä.)

Pieni miinus kuitenkin siitä, että vaikka tuntilistaan oli merkattu, että tallitytöt opastaisivat minua, jouduin kiireessä laittamaan hevosen yksin. Ei siinä, kyllähän minä osaan, mutta oli hieman epävarma fiilis esimerkiksi pinteleiden kanssa. Laitoin hevoselle pintelit, kuten olen oppinut ja ihan oikein ne olivat, mutta pinteleiden käärimistapoja ja käyttötarkoituksiakin voi olla monia. Sain tuntikaverilta onneksi hieman jeesiä muuten ja ehdin muiden mukana maneesiin. Lähinnä siis jännitti, saanko pintelit "pääteltyä" niin, etteivät ne aukea kesken menon, niissä kun ei ollut tarroja, kuten yleensä olen tottunut.

Tunnilla treenattiin täsmällistä hevosen hallintaa ja avotaivutusta. Täsmällisellä hallinnalla tarkoitan sitä, että hevosen ei kuulu päättää siitä, mistä kohden se kentän/maneesin kulmassa lähtee kääntymään tai missä kohden se kävelee. Siispä välillä ratsastettiin erittäin hitaasti ja syvälle kulmiin ja välillä päädyt ratsastettiin isoina kaarina ja kaviouran sisäpuolella. Avotaivutuksessakin painotettiin sitä, että maltettaisiin ratsastaa se taivutus loppuun saakka, eikä karata takaisin uralle liian aikaisin hevonen S:n mallisena. Onnistuin kivasti avotaivutuksissa! Tunnilla laukattiin myös yllättävän paljon, joten kyllä tuntui parina seuraavana päivänä kropassa. D:llä kun ei nyt talvella kärsi laukata pikkukentällä ollenkaan.

Edelleen on ongelmaa jalustimien kanssa. Aargh! Ne liikkuvat kohti kantapäätä, mutta onneksi yleensä auttoi mielikuvaharjoitukset. Ajattelen siis jalkaa pitkänä ja polvea painavana. Muistin jopa ennen tuntia kotona venytellä jalat, mutta en osaa sanoa, oliko siitä loppujen lopuksi hyötyä ja missä asiassa. Eivät ne venyttelyt silti turhia ole ja pitäisikin muistaa joka kerta ennen ja jälkeen ratsastuksen jalat venytellä. Lonkan koukistajat olivat kyllä kireät!

D:n omistaja löysi meille ratsastuksenopettajan ja tänään olisi hänellä ensimmäinen tunti. Saan sitten informaatiota, on tämä opettaja hyvä juuri meille. Mikäli on, saan minäkin siis ottaa D:llä tunteja. Tämä tulisi paljon edullisemmaksi kuin viikkotunnit ratsastuskoululla, joten elättelen toiveita, että opettaja olisi hyvä. Jos opettaja ei ole D:n omistajan mieleen ja etsinnät jatkuvat, taidan varata tuonne Vihtiin muutaman tunnin lisää! Ja vaikka pääsääntöisesti D:llä tunteja ottaisinkin, ajattelin, että voisin joskus käydä irtotunneilla tuolla Vihdissä. Pääsisi ratsastamaan muillakin hevosilla.

Tyytyväinen fiilis. Hevoshommat alkavat olla kondiksessa täällä etelässäkin!

jännän äärellä

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Minun on mentävä oikeasti opetustunneille. Ei siis satunnaisia irtotunteja muutaman viikon välein vaan säännöllisesti. En viihtynyt edellisellä ratsastuskoululla niin hyvin, että vakkaritunneille sinne lähtisin, joten nokka kohti Vihtiä! Menen siis tutustumiskäynnille eräälle tallille tänään. Päädyin tähän talliin päiväkausien googlaamisen jälkeen ja tunneilla näyttäisi olevan hyvin tilaakin. Lisäksi hinnat vaikuttivat vähän sopivammilta minulle kuin ihan täällä pääkaupunkiseudun vilinässä.

Sinänsä tämä on outo tilanne. Että pääsee oikein valitsemaan, minne tallille tunneille menee. Reilu kymmenen vuotta sitten kotipuolessa ei paljon valinnan varaa ollut. Silloin olikin tärkeää, että kunhan vain pääsi jonnekin ratsastamaan. Ei niin muusta väliä. Nyt haluaa rahoilleen vastinetta. Hyvää opetusta, jolla toivoisi myös edistyvänsä. Ja paikan on tunnuttava kivalta! Siksihän minä nytkin uutta paikkaa etsin. Toivotaan, että tänään löytyisi vakkariharrastuspaikka! D:tä käyn silti entiseen malliin hoitamassa kahdesti viikossa. Kunhan kevät tulee, niin saan ottaa tunteja myös D:llä. Mihin tässä enää omaa hevosta tarvitsee, kun on näin mahtava hoitodiili?

taistelu takareisien puolesta

Kävin tiistaina hierojalla ja valittelin alaselkäkipuja sekä kiputuntemuksia vasemmassa jalassa, joista kärsin joululomalla liiallisen autossa istumisen vuoksi. Hieroja päätti hieroa pakarat ja takareidet ja sus siunatkoon, kävi kipeää! Sekä pakarat, että takareidet ovat sellaisessa sementtijumissa, että oksat pois. Onko siis ihme, että ratsastus kärsii, jos suurin osa kropasta on jossain selittämättömässä jännitystilassa 24/7? Ehkä täytyy alkaa varata hieronta-ajat kokovartalohieronnan mukaan (good bye my money)... Ponkaisin tietysti seuraavana päivänä hevosen selkään ja yritin tunnustella, oliko fiilis erilainen. Ehkä se vähän oli. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että olin taas päntännyt istuntaa teoriassa ja huonon kentän vuoksi lähinnä käveltiin, joten pystyin keskittymään enemmän itseeni. Pitäisi vain muistaa venytellä jalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen, mutta eipä sitä siellä tallilla muista, viitsi ja ehdi. Tekosyitähän ne vain ovat. Toki kintut voisi venytellä jo kotona.

Kenttä ei kuitenkaan ollut katastrofaalinen. Hieman jäätä oli vain toisessa päässä, joten toisessa päässä otin lyhyet ravipätkät, jotka yritin ratsastaa mahdollisimman hyvin. Viimeinen pätkä oli ihan kelpo suoritus, joten siihen oli hyvä antaa pitkät ohjat. Pitäisi saada aikaiseksi mennä ratsastustunneillekin, mutta jostain syystä tunnen oloni epämukavaksi ratsastuskouluilla. Oli nimittäin puhe, että kun lumet sulaa, voisin ottaa tunteja D:llä! Sitäkin ennen sitä valvovaa silmää tarvitsisi.

ekat talleilut 2017

Tällä viikolla olen siis päässyt taas heppailemaan joululomailun jälkeen. Tiistaina meni ylitöiksi ja J:lläkin kesti töistä tulo, joten olin tallilla vasta kuuden jälkeen. Yritin tehdä tallihommat nopsaan, että olisi päässyt ratsastamaan, mutta ihan avuttomaksi sähläämiseksi meni tallityötkin. Siispä vain harjasin D:n. Tarkoitus olisi ollut ihan vain käveleskellä sen kanssa. Ilmeisesti loman jälkeen tarvitsisi vielä lomaltapalautumisloman, sillä mihinkään ei voi keskittyä ja pää on ihan sekaisin. Ajatuksia tulee ja menee ristiin rastiin ja hetki sitten päässä ollut ajatus unohtuu. Unohdin D:lle varmaan riimunkin päähän yöksi, vaikka tapana on ottaa se pois karsinassa, ellei sitten joku tallille vielä jäänyt sitä ottanut pois. Huoh. Onneksi siihen ei kuole. (Olen silti todennut, että kaikki on hevosen kanssa vaarallista. Ihan kaikki. Joten jää itselle pohdittavaksi, mikä on aina se "pienin paha" tässä suuressa vaarallisessa maailmassa.)

Ei tullut eilenkään lähdettyä ratsastamaan. Pakkasta oli varmaan -18 astetta ja tuuli niin, että tukka irtoaa. Ihan perseestä. Sen sijaan pakersin D:n tarhassa olevan muuripadan kimpussa, jotta sain siitä kolmen sentin jään pois ja pesän täyteen kynttilöitä. D:n vesi on siis muuripadan padassa, jota yritetään pitää sulana kynttilöin ja roihuin. Yöksi kansi päälle. Kyllä se pikkupakkasilla välttää. Piti välillä lähteä hakemaan tallista kauha, jotta jäämössön sai pois. Pinta ehti jäätyä siinä muutaman minuutin aikana uudelleen, mutta onneksi ei sentään kolmea senttiä. Oli heppaparalla kyllä kova jano ja kolme ämpärillistä se varmaan joikin tallissa. Otin D:n muutenkin aiemmin sisälle, kun muutkin olivat tallissa. Kyllä keljuttaa tämä talvi. Onneksi helpotusta näyttää olevan luvassa. Totesinkin, että talvella 99 % ajasta kelissä on jotain vikaa. Seuraavaksi tulee varmaan liukasta.

Perjantain lämpötilat näyttää olevan laskussa, mutta iltapuolella tuuli alkaa voimistua. Onneksi on vapaata, niin voi tällätä itsensä sään kannalta hyvään aikaan tallille. Luulen vaan, että talvella sitä "hyvää aikaa" ei minulle ole koskaan.