Tänään oli pienen tauon jälkeen taas ratsastustunnin aika. En oikein osaa sanoa, mikä on päällimmäinen fiilis tunnista. Jotenkin tuntui, että taas on otettu takapakkia. Jalat saattoivat kyllä olla jumissa, mutta joku puristus oli kokoajan päällä, kun jalustimet eivät taaskaan meinanneet pysyä jalassa. Ja asiaa edesauttoi se, että kengät oli superkuraiset ja hiekka rullasi kengän ja jalustinkumin välissä, mutta suurin syy oli kyllä jalkojen puristus. Oli opekin vähän neuvoton tämän kanssa. Polvilla en puristanut, mutta ilmeisesti reisillä. Vaikka miten yritin rentouttaa jalkoja, niin @#%&!!! Ehkä meni taas liiaksi yrittämiseksi ja ajatteluksi.
Myöskään satula ei tuntunut minunlaiselleni parhaimmalta. En siis syytä varusteita tästä, vaan faktahan on, että meitä ihmisiäkin on erilaisia ja eri mallisia, joten satulan on sovittava hevosen lisäksi myös omalle istunnalle. Ratsastuskoulussahan tähän ei tietenkään voi vaikuttaa, joten on mentävä sillä, mitä on ja sopeuduttava tilanteeseen.
Jalkojen kanssa oli muutakin ongelmaa. Puristamisen ja mahdollisten lihasjumien vuoksi tuntui, että pohkeissakaan ei ollut voimaa, sillä ongelmana oli saada pohkeet läpi. No ei varmasti ole voimaa, jos puristaa reisillä kaikin voimin, ääliö (tämä siis itselleni)! Asettaminenkaan ei tahtonut onnistua ja se oli erittäin tärkeässä roolissa tunnilla. Nyt tunnin jälkeen olenkin soimannut itseäni, miksen yrittänyt enemmän. Kuinkahan monta kertaa minulle huomautettiin, että hevonen ei ollut asettunut. Samaan aikaan piti tehdä temponvaihteluita ympyrällä (siksi siis asetukset) ja teki kyllä mieli sanoa, että ei pysty, ei kykene ja heittää hanskat kuraiseen kenttään. Voisin antaa raipalla piiskaa itselleni, mutta tuskinpa se mitään auttaisi. Lupasin vain itselleni, että harjoittelen tätä D:n kanssa. Ja käynkin ensi viikolla kaksi kertaa hoitamassa ja ratsastamassa D:n.
Ajattelin ensin ratsastaa ihan vain ympyröitä ja treenata asetuksen säilymistä, ennen kuin lisään mukaan temponvaihtelut. Periaatteessa siis ratsastustunnin tehtävä oli minulle tällä hetkellä liian vaikea, tai pikemminkin ensin olisi pitänyt vähän aikaa ratsastaa ympyrää ilman temponvaihteluita, mutta ne otettiin mukaan tehtävään heti. Mutta jostain syystä keskittymiskyky ja pitkä ratsastustauko ovat tehneet tepposet ja tällaiset monelle yksinkertaisilta tuntuvat asiat ovat jostain syystä vaikeita. Kuten juurikin se, että samaan aikaan pitäisi muistaa asettaa ja sitten säädellä tempoa. Kyllä potuttaa, mutta eipä tähän auta kuin se kuuluisa toisto. Toistoa toiston perään niin, että osaa vaikka unissaan.
Siinä mielessä tämä tilanne on ideaali, että käyn ratsastustunneilla, joissa istuntaani ja tekemisiäni vahditaan ja opin uutta ja pääsen sitten hoitohevosella näitä tuntien tehtäviä harjoittelemaan - siispä saan hyviä harjoituksia, mitä tehdä, ettei tarvitse tylsistyneenä kiertää kehää. Täytyykin siis tiistaina venytellä kintut ennen tallille menoa ja nostaa leuka pystyyn. Kyllä se tästä. Vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti