Kävin tiistaina hierojalla ja valittelin alaselkäkipuja sekä kiputuntemuksia vasemmassa jalassa, joista kärsin joululomalla liiallisen autossa istumisen vuoksi. Hieroja päätti hieroa pakarat ja takareidet ja sus siunatkoon, kävi kipeää! Sekä pakarat, että takareidet ovat sellaisessa sementtijumissa, että oksat pois. Onko siis ihme, että ratsastus kärsii, jos suurin osa kropasta on jossain selittämättömässä jännitystilassa 24/7? Ehkä täytyy alkaa varata hieronta-ajat kokovartalohieronnan mukaan (good bye my money)... Ponkaisin tietysti seuraavana päivänä hevosen selkään ja yritin tunnustella, oliko fiilis erilainen. Ehkä se vähän oli. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että olin taas päntännyt istuntaa teoriassa ja huonon kentän vuoksi lähinnä käveltiin, joten pystyin keskittymään enemmän itseeni. Pitäisi vain muistaa venytellä jalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen, mutta eipä sitä siellä tallilla muista, viitsi ja ehdi. Tekosyitähän ne vain ovat. Toki kintut voisi venytellä jo kotona.
Kenttä ei kuitenkaan ollut katastrofaalinen. Hieman jäätä oli vain toisessa päässä, joten toisessa päässä otin lyhyet ravipätkät, jotka yritin ratsastaa mahdollisimman hyvin. Viimeinen pätkä oli ihan kelpo suoritus, joten siihen oli hyvä antaa pitkät ohjat. Pitäisi saada aikaiseksi mennä ratsastustunneillekin, mutta jostain syystä tunnen oloni epämukavaksi ratsastuskouluilla. Oli nimittäin puhe, että kun lumet sulaa, voisin ottaa tunteja D:llä! Sitäkin ennen sitä valvovaa silmää tarvitsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti