No hyvähän se oli! Tutustumiskäynti oli loistava ja tallilla oli niin iloinen meininki, ettei siitä voinut olla tykkäämättä. Varasin sitten heti kokeilutuntia ja viime torstaina köröteltiin taas kohti Vihtiä. Pääsin mukaan ihan sopivan tasoiseen ryhmään ja opettaja oli ihan kivan oloinen myös. Osasi vaatia ja kannustaa. Ratsuna minulla oli tallin kiltein ja laiskin ruuna. Ja voi olla, että on muuten korkein hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut! (Melkein huimasi selässä.)
Pieni miinus kuitenkin siitä, että vaikka tuntilistaan oli merkattu, että tallitytöt opastaisivat minua, jouduin kiireessä laittamaan hevosen yksin. Ei siinä, kyllähän minä osaan, mutta oli hieman epävarma fiilis esimerkiksi pinteleiden kanssa. Laitoin hevoselle pintelit, kuten olen oppinut ja ihan oikein ne olivat, mutta pinteleiden käärimistapoja ja käyttötarkoituksiakin voi olla monia. Sain tuntikaverilta onneksi hieman jeesiä muuten ja ehdin muiden mukana maneesiin. Lähinnä siis jännitti, saanko pintelit "pääteltyä" niin, etteivät ne aukea kesken menon, niissä kun ei ollut tarroja, kuten yleensä olen tottunut.
Tunnilla treenattiin täsmällistä hevosen hallintaa ja avotaivutusta. Täsmällisellä hallinnalla tarkoitan sitä, että hevosen ei kuulu päättää siitä, mistä kohden se kentän/maneesin kulmassa lähtee kääntymään tai missä kohden se kävelee. Siispä välillä ratsastettiin erittäin hitaasti ja syvälle kulmiin ja välillä päädyt ratsastettiin isoina kaarina ja kaviouran sisäpuolella. Avotaivutuksessakin painotettiin sitä, että maltettaisiin ratsastaa se taivutus loppuun saakka, eikä karata takaisin uralle liian aikaisin hevonen S:n mallisena. Onnistuin kivasti avotaivutuksissa! Tunnilla laukattiin myös yllättävän paljon, joten kyllä tuntui parina seuraavana päivänä kropassa. D:llä kun ei nyt talvella kärsi laukata pikkukentällä ollenkaan.
Edelleen on ongelmaa jalustimien kanssa. Aargh! Ne liikkuvat kohti kantapäätä, mutta onneksi yleensä auttoi mielikuvaharjoitukset. Ajattelen siis jalkaa pitkänä ja polvea painavana. Muistin jopa ennen tuntia kotona venytellä jalat, mutta en osaa sanoa, oliko siitä loppujen lopuksi hyötyä ja missä asiassa. Eivät ne venyttelyt silti turhia ole ja pitäisikin muistaa joka kerta ennen ja jälkeen ratsastuksen jalat venytellä. Lonkan koukistajat olivat kyllä kireät!
D:n omistaja löysi meille ratsastuksenopettajan ja tänään olisi hänellä ensimmäinen tunti. Saan sitten informaatiota, on tämä opettaja hyvä juuri meille. Mikäli on, saan minäkin siis ottaa D:llä tunteja. Tämä tulisi paljon edullisemmaksi kuin viikkotunnit ratsastuskoululla, joten elättelen toiveita, että opettaja olisi hyvä. Jos opettaja ei ole D:n omistajan mieleen ja etsinnät jatkuvat, taidan varata tuonne Vihtiin muutaman tunnin lisää! Ja vaikka pääsääntöisesti D:llä tunteja ottaisinkin, ajattelin, että voisin joskus käydä irtotunneilla tuolla Vihdissä. Pääsisi ratsastamaan muillakin hevosilla.
Tyytyväinen fiilis. Hevoshommat alkavat olla kondiksessa täällä etelässäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti