perjantai 16. joulukuuta 2016

mashia, mushia vai möshiä?

Mietin joskus, mitkä asiat hevosmiestaidoissani kaipaavat (ratsastuksen lisäksi) hiomista ja yksi niistä on ehdottomasti ruokinta. Minulla ei siis ole omaa hevosta, eikä ole koskaan ollutkaan, joten ruokinta on helppoa. Omistajan ohjeiden mukaan eväät turvan eteen ja hyvä niin. Ei tarvitse stressata, onko nyt kaikki hivenaineet ja valkuaiset kohdillaan, kun sen tekee joku muu. Osaan tietysti tarkastella vähän hevosen lihavuuskuntoa ja vireyttä, mutta en silti luottaisi täysin omaan arviointikykyyni ja siihen, että johtuuko joku asia nimenomaan ruokinnasta vai jostakin muusta seikasta.

Sen kyllä tiedän, että kavioillaan pysyäkseen hevonen tarvitsee heinää ja vettä. Niistä aloitetaan ruokinta. Joillekin tämä voi riittää. Heinä ja vesi. Kuulostaa vankilaruualta ja rangaistukselta verrattuna siihen, mitä kaikkea nykyajan hevoset syövät. Yleensä kuitenkin harrastehevonenkin tarvitsee vähän tuhdimpaa sapuskaa jaksaakseen.

Jos kysyisin joltakulta satunnaiselta kulkijalta, mitä hevoset syövät, he varmaan vastaisivat heinän lisäksi kauran. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä harvemmassa ovat kauraa syövät hevoset. Ja tarkoitan sitä rehellistä kauran olomuodossa olevaa kauraa. Tämän selittää osaksi alati kasvava valikoima rehuja, joissa kaura on mukana. Oikeaa kauraa voi myös olla hankala saada. Voi siis olla helpompi ostaa lisä/täysrehu, jossa kaura itsessään on mukana. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan ilmiö: kauraton ruokavalio. Kaikille hevosille kaura ei sovi. Eivätkä hevoset alun alkaenkaan tarvinneet kauraa. Se on tullut ihmisen myötä. Tässäkin asiassa tullaan siihen, että on tarjolla niin monia muitakin vaihtoehtoja kuin kauran syöttäminen - kenties parempia. Ja joillekin varmasti onkin parempia.

Olen lukenut kauhulla nettikeskusteluja, joissa joku pyytää apua, kun hevosella on maha sekaisin. Siinä on sitten pitkä lista eri lisärehuja ja -ravinteita, jotka tilannetta voisivat helpottaa. Ehkä parhain neuvo, minkä olen kuullut, on se, että silloin, kun mahan kanssa on ongelmia, palataan aina lähtöruutuun eli heinään. Jätetään nyt ne pussit, mashit, mushit ja möshit kauppaan ja annetaan heinää. Yksinkertaistetaan siis ruokavalio. Jos heinän kanssa on ok, voi sitten lisätä mukaan esimerkiksi kivennäiset ja taas katsotaan, mitä tapahtuu. Se hevonen ei kuole siihen, että se ei vähään aikaan saa myslejään tai mössöjään. Jos pelkkä heinäkin aiheuttaa ongelmia, sitten kannattaa varmasti käyttää eläinlääkäriä ja tutkituttaa heinä. (Se, onko heinäanalyysi absoluuttinen totuus, onkin sitten oma juttunsa. Uskon, että parhaiten sen heinän laadun näkee hevosesta, jos siis osaa tilannetta lukea. En sano, että heinäanalyysi on huuhaata - ei ole arvioidessa sitä, kannattaako heinää syöttää, mutta ehkei yksittäisen arvon perusteella kannata julistaa heinää hyväksi/huonoksi. Noh, ei tästä enempää.)

Minun taidoillani ei siis onnistuta rakentamaan hevosen ruokavaliota oikeaksi, mutta onneksi apua saa osaavammilta ja aina voi opetella enemmän. Esimerkiksi eläinlääkäriltä voi kysyä neuvoa hevosen ruokintaan. Lisäksi netissä on paljon artikkeleja ja sivustoja koskien ruokintaa, mutta siellä yksin seikkaillessaan täytyy muistaa maalaisjärki eikä luottaa sokeasti kaikkeen. Lisäksi tuotemerkkien sivuilta löytyy vinkkejä ja laskureita, mutta on muistettava, että ne pohjautuvat tuotemerkkien omiin tuotteisiin ja harvemmin niihin voi syöttää koko heinäanalyysia eli laskurin heinä voi olla jotain muuta kuin sinun syöttämäsi. Ruokinnassakin pätee se, että yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Joku toinen neuvoo kuitenkin toista kuin toinen. Joku muu voisi ruokkia hevostasi eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin se, että hevonen on hyvinvoiva ja sen ruokinta sen hetkisiin tarpeisiin on sopiva. Tarpeen vaatiessa ruokintaa sitten korjataan.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa kilometripostauksen ja käännellä ja väännellä asioita eri kanteilta, mutta lopetetaan hyvän sään aikaan. Tämä on siis minun mielipiteeni ja mitä olen vuosien aikana oppinut. En välttämättä ole oikeassa enkä väitäkään olevani tyystin oikeassa. Haluan oppia lisää, enkä näillä tieto-taidoilla ole menossa muuttamaan kenenkään ruokintaa. Uskon silti minulla olevan hyvät teoriapohjat oppia hevosen ruokinnasta. Että heinä ja vesi on se, mistä kaikki alkaa ja kaikkia ruokintaneuvoja ja -vinkkejä ei kannata purematta niellä. Tunne hevosesi siis. 

P.S. Influenssan vuoksi viime viikolla en käynyt kertaakaan tallilla, nyyh! Onneksi olen jo tervehtynyt yskää lukuunottamatta ja tänään pääsen taas lappaamaan paskaa. Jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti